Joulu se tulla jollottaa...

Moikka taas piitkästä aikaa!!

Joulu on taas ovella ihan justiinsa ja sata asiaa odottaa tekijäänsä! Lahjoja on vielä monta ostamatta ja työjutut lisääntyvät joulua kohden. Koko joulukaaos huipentuu joulusiivoukseen joskus pari päivää ennen joulua. Sitten saa ressata ruuasta ja viimeisistä paketeista, jotka ovat viemättä saajilleen. Siinä rytäkässä yrittää säilyttää positiivisen fiiliksen ja antaa lasten nauttia joulujutuista ja ihanan joulutunnelman kokemisesta.
Minä siis rakastan joulua, vaikka tuo äskeinen sepustus ei ehkä täysin siltä vaikuttanut! :D

Mä olen varmaan viimeiset kymmenen vuotta haaveillut lapsista ja joulun tekemisestä heille. Jotenkin koko joulu saa uuden merkityksen, kun on omia lapsia. Tai miksei vaikka vaan sukulaisten lapsia, mutta joulu on lasten juhla! Löysin vintiltä vanhan joulukalenterini. Tuo on ehkä vuodelta 1994. Äiti piilotti joulusukkiin jotain pientä. Tänä jouluna se saa olla poikamme joulukalenteri. Sujautan sukkiin rusinoita, maissinaksuja ja kuivattuja hedelmiä. Tyttömme joulutonttu täyttyykin pääasiassa jo erilaisista jutuista. Laitan kuvia ensi kerralla. :)

Ymmärsin yksi päivä, että tyttömme on kohta 4-vuotias ja oivaltaa joulun jekutukset. Joulupukki ja ikkunoista kurkistavat tontut eivät ehkä mene enää parin vuoden päästä läpi. ;) Täytyisi osata nauttia tästä ajasta, kun lapset ovat pieniä ja uskovat joulusatuihin.

9kk ikäinen poitsumme ihmettelee jouluvaloja, tonttulakkia ja koristeita. Hänen ihan ensimmäinen joulu! <3

Vuosi sitten olin aikas väsynyt iso mahani kanssa ja haaveilin tämän vuoden joulusta ja näin jo pienen pojan konttaavan ympäri kuusta. :) Niin meillä kontataankin ja lujaa! Kohta otetaan jo ensi askelia! Jokainen asia täytyy maistaa, koskea ja paukuttaa! Meidän ihana ja mahdoton pieni poikamme! <3

Tänään muskarin jälkeen leivoimme ensimmäiset joulupiparit ja koristelu sujui jo hienosti. Äidin ei tarvinnut enää paljoa auttaa. Pieni mies sai maistaa herkkuja ja naureskeli niiden herkulliselle maulle.

Viikonloppuna vietämme pikkujoulujuhlaa mieheni perheen kanssa ja edessä olisi myös joulumyyjäiset.

Niistä pian lisää!
Iloista ensimmäistä adventtia!
-Tiina

Leikkimökissä

Moi!

Meillä ollaan edetty siihen vaiheeseen, että pikkuveli tuppaa sotkemaan leikkejä! Siskon pinna ei usein meinaa sellaista vääryyttä kestää. ;)

Sen huomaa jo leikkimökissäkin. Haalari päällä pitää poitsun päästä kokeilemaan jokainen roska ja laatikko. Utelias pieni mies. Siskonsa jätti vauvana monet jutut rauhaan, eikä särkyviä tavaroita tarvinnut nostaa ylemmäs. Veli taitaa olla toisenmoinen. Meillä opittiin juuri konttaamaan ja ikää tulee juuri 8 kk.

Karmeinta on se, kun veli on maistanut jotain siskon lelua ja se on kuolasta märkä. Hyi olkoon! Meinaa itku siskolta tulla.

Eihän se silti hauskaa ole, jos ajattelee asia pienen tytön näkökulmasta. Tykkäät omista leluista ja yksi tulee ja kuolaa ne. Rakennat legotaloa ja taas yksi tulee ja yrittää hajottaa. Tuskin tilanne tästä helpottuu. Kuolaaminen taitaa jäädä pois tulevaisuudessa, mutta muuten taitaa veli tuppautua leikkeihin. :D

Toivon ja odotan, että yhteinen leikki löytyy vielä jonain päivänä.

Leikkimökki on pian jäämässä talvitauolle. Ainakin uuni ja muutama muu juttu saa siirtyä sisätiloihin kylmää pakoon. Katsotaan sitten keväämmällä siivouksia ja muuta kivaa. Nyt mennään ruohot ja lehdet lattialla loppu vuosi.. :)

Voi Räkä!

Meitä on kiusannut syysflunssa. Inhottavaa touhua! Onneksi alan itse olemaan jo voiton puolella ja saan paremmin hoidettua pikku miestä. Tyttö on vielä pysynyt lähes terveiden kirjoissa. Vain vähäsen nenä niiskuttaa.

Mun piti jo muutama päivä sitten postata tänne likan nimppariherkkujen kuvia. Kahviteltiin syyskuun puolessa välissä. Mä en pidä nimipäivää mitenkään merkittävänä juhlana, mutta tasaisen arjen keskelle on mukava suunnitella jotain kivaa tapahtumaa. Tyttömme oli intoa täynnä kakun koristeluista ja suunnittelusta. Hänen toivomuksenaan oli hiirikakku. Leivoin kakkupohjan ja leikkasimme sen täytteineen puoliksi. Oli aika vaikeaa nostaa täytetyt kakun puolikkaat pystyyn ja yhteen. Päälle vatkasin suklaakerman, joka tekikin siihen ihanan ruskean värin. Lakunauhaa hännäksi ja viiksiksi. Karkit nenäksi ja silmiksi. Kolarullat korviksi. Hyvää oli!

Yksi moka kuitenkin kakun kanssa tapahtui! Se halkesi keskeltä ja toinen puolikkaista kaatui hitaasti lautaselle avaten hiiren selän. Harmi, kun en kuvannut sitä! :D Olin vielä täyttänyt kakun mansikkahillolla ja banaanin siivuilla. Näytti aikas karmeelta! Ihan halloween-kakulta! :D

Lapsien ilmeet olivat aikas huiput! Noin jännää ei meidänkään tyttö ollut nähnyt vähään aikaan. Silmät ihan loisti! <3

Leivoin vielä unelmatortun, joka koristeltiin toukaksi. Ihan tällasia yksinkertaisia juttuja, joita 3v rakasti koristella ihan itse. Unelmatorttu on meidän perheen lempparia. Voi nam, kun se on hyvää kunnon voi/tomusokeritäytteellä... ;)

Kävin alkusyksystä paikallisessa sisustusliikkeessa Villa Sallassa kurkkailemassa alepäivänä ihanuuksia puoleen hintaan. Sieltä tarttui mukaan tämä vaaleanvihreä rasia. Lisäsin puusydämen siihen itse. Siinä säilyy hienosti Pet Shopit. Pöllörasiaan mahtui kivasti kiiltokuvat ja tarroja. Tämä lipasto on tosiaan ollut minulla jo pikkutyttönä. Nyt se saa toimittaa samaa virkaa omalla tytölläni. :)

Kuullaan taas!
-Tiina

Syksyinen tervehdys!

Heippa!

Sain pienen hetken omaa aikaa, kun tyttö on kerhossa ja poju nukkuu vielä hetken. Tässä muutama kuva meidän syksyisestä kodista. Puiden lehdet on jo niin kauniita täällä. Tytön ikkunasta näkyy niin kaunis omenapuu. Se on kuin taulu ikkunan kehyksissä! :)

Hassua, kun nuo omenapuut ovat jo noin suuria. Muistan, kun ne istutettiin. Olin ehkä 10 tai 11-vuotias. Äiti sanoi, ettei niistä tule omenia vielä pitkään aikaan ja mua harmitti. Ajattelin, että niiden kasvamisessa menee ikuisuus! En olisi silloin uskonut, että oma tyttöni katselisi tuota puuta ja saisi maistaa sen omenia. :)

Löysin kesäretkellä Home Berrystä nämä suloiset kärpässieni-koristeet. Ihania syksyjuttuja! Yksi kylläkin tipahti pöydälle jo ja meni niin pieniksi sirpaleiksi! Oli siinä siivoomista! huh! Mies söi salaattia juuri silloin pöydän ääressä ja mietti tovin uskaltaako jatkaa ruokailua vai menikö siruja sapuskaan. ;)

Makuuhuoneemme sai loppukesästä viimeinkin uutta ilmetta! Vanhat keltaiset tapetit menivät vaihtoon ja tilalle löysin vaaleaa kuviotapettia. Raikasti koko huoneen, joka on muutenkin pieni. Huoneesta poistettiin vanhat kaapistot ja tilalle laitoimme yöpöydät. Ihanaa, kun saa laskea tutit ja tuttipullon yöllä pöydälle ja saa lampun tarvittaessa päälle. Yksinkertaista luksusta! :) Telkkarin alle laitoimme vanhan korihyllyn, joka oli kuistilla kenkiä varten. Aika paljon löytyy huonekaluja jo valmiina kotoa, kun vaan osaa miettiä mitä voisi vaihtaa ja mihin huoneeseen.

Jaahas! Meillä herättiin nyt! Kivaa loppuviikkoa!
-Tiina

Syksy saapuu!

Omenat kypsyy, mehut on keitetty, päiväkerho ja muskarit alkavat. Syksy on ihanaa aikaa! Mä olen ehdottomasti syksyihminen! Ilma muuttuu vähitellen kirpeemmäksi, lehdet alkavat loistaa kauniissa väreissä, kynttilät luovat tunnelmaa ja ja ja...vaikka mitä!

Sain jopa aikaiseksi kokeilla mehun tekoa ensimmäisen kerran. Sain kyllä korvaamatonta apua meidän mummuilta, jotka noukkivat ämpärillisen herukoita, karviaisia ja vadelmia. Mulle jäi vain se mehustaminen ja pullotus. Siitä syntyy niin ihana tuoksu! Tuli ihan lapsuus mieleen. Äiti teki aina syksyn tullen mehua ja se hurmaava tuoksu toi ihan koulun alkamiset mieleeni. <3 Kivalta tuntuu myös ajatus siitä, että omat lapset saavat juoda kotitekoista mehua. Sokeria tuo mehuni kyllä vaatii! Mutta ainakin lisäaineet puuttuvat.

Päiväkerhokin alkoi. Sitä odotettiin jännityksellä. Reippaasti tyttömme kerhoon jäi. Äiti taisi jännittää vielä enemmän! Vähän hiljainen tyttö kerhosta saapui ja koko iltapäivä oli täynnä erikoista kiukuttelua. Ilmeisesti koko jännitys purkautui ja väsymys iski. Kovasti seuraavaa kerhopäivää kuitenkin odotetaan. Yritin kysellä miltä siellä kerhossa hänestä tuntui. Vastaukseksi sain vapisevan alahuulen. Oli kuulemma ollut ikävä äitiä kesken kaiken ja pelännyt ettei äiti tulisikaan hakemaan... On nuo pienet vaan sulosia <3

Nimppariherkkuja

Tervehdys!

Tällä viikolla oon saanut juhlistaa mun nimppareitani useampaan kertaan. Tai ainakin sain hyvän syyn kutsua kahvivieraita. :) Pihalla riitti hellettä ja oli mukavaa istuskella terassilla kakkukahvilla. Kahvihetki meni kyllä vähän surkeaksi, kun pellolta hyökkäsi lentomuurahaiset pihallemme. Onneksi tilanne ei kestänyt kauaa ja juhlinta sai jatkua. Tyttömme pulikoi uima-altaassaan ja me muut höpisimme ja hypytimme vauvaa. :)

Näin ihanan nimpparikortin sain naapurin 4-vuotiaalta tyttöseltä <3

Tänään koitti viimeinkin se kesän odotetuin päivä! Nimittäin Hop Lop-reissumme Tampereelle! Koko porukalla oli mukavaa. Äiti ja iskäkin saivat olla taas hetken lapsia! Trampoliinilla pomppiminen oli tosi kivaa ja liukumäestä selvittiin hengissä! :D Muutaman tunnin jälkeen portista poistui kolme punaposkista reissulaista. Vauva jäi vielä paitsi kaikesta hauskasta. Hän keskittyi nukkumaan vaunuissaan pari tuntia ja loput ajasta tuijotti meitä suu auki. ;)

Lopuksi kävimme vielä Idea Parkin lelukaupassa ja ostimme molemmille jotain kivaa. Ida valitsi itselleen suloisen Littlest Pet Shop-tytön kavereineen. Tämä on niitä harvoja leluja, joita hän on osannut pyytää itselleen kaupassa. Vielä ollaan päästy leluhyllyjen ohitse helpolla. Tähän hän kuitenkin ihastui heti ja on leikkinyt ahkerasti koko automatkan ja illan. Nukkumaankin piti mennä vierekkäin. <3

Helteistä viikonloppua kaikille! PS. Tuo ihana Green Gaten keittiöpyyhe oli nimpparilahja rakkaalta ystävältäni. Se sai heti paikkansa keittiön pöydällä. :)

Voihan vadelma!

Viimeinkin odottamamme vadelmat ovat kypsyneet! Ja niitä riittää! Olen niin iloinen, kun saamme poimia vadelmia ihan omasta kotipihastamme. Ekat rasiat ovat pakastimessa ja lisää saadaan varmasti pian. Mä taidan tosiaan tulla vanhaksi! Eivät vadelmat ja muut marjat ennen kiinnostaneet mitenkään. Nyt iloitsen siitä, että pakastimessa odottaa herkkuja talven varalle. Niitä on kiva lisätä puuron joukkoon ja piirakoiden päälle.

Keittiön pöydäksi vaihtui valkoinen! Mä niin tykkään valkoisesta! Teki heti koko huoneesta valoisamman. Tämä pöytäryhmä on jo vuosia vanha, mutta uusi maalipinta teki siitä näin ihanan! Tuolitkin ovat paljon tukevammat kuin entiset. Sopii tuohon Ikean lastentuolin tyyliin mukavasti. :)

Lauantai oli sateinen ja pimeä. Tuli poltettua kynttilöitä pitkästä aikaa. On ne vaan niin ihania tunnelman tuojia. Kesällä tuikkuja on kiva poltella vähän hempeämmän sävyisissä kipoissa.

Aurinkoista viikon alkua teille!