Musta tuntuu, että mä alan olemaan jo niin myöhässä joulusiivousten ja ruokien kanssa! Mun piti niin tehdä kaikkia valmiiksi pakastimeen jo ainakin kaksi viikkoa ennen joulua. Apua!
Haaveilen edes parista tunnista maanantaina yksin. Saisi heittää matot pihalle ja tehdä perusteellisemmat siivoukset. Katsotaan nyt, miten käy. Kaikki aika on mennyt työjutuissa ja siinä perus arjen säätämisessä täällä kotona. Kai se on pakko hyväksyä, että kaikkeen eivät vain omat voimat ja aika riitä. Kaapit ovat sekaisin ja pyykkejä pursuaa korista. Mun äitini jaksoi pitää kodin aina niin puhtaana. En voi käsittää miten hän on sellaiseen pystynyt lasten ollessa pieniä. On kai laittanut viimeiset voimansa peliin ihan joka päivä.
Huh! Tässähän väsähtää ihan vain ajatuksesta mitkä kaikki täällä repsottaa ja ovat pölyn peitossa.
Välillä tuntee sydämessään piston, kun sitä ihanaa joulunalus aikaa laittaa työhön, siivouksiin ja lahjapakettien viemis-stressiin. Olisihan sitä mukavaa vain lueskella joulutarinoita lapsille ja askarrella ja leipoa.
Tosiasiassa sitä on aika hermot kireellä, kun joulustressi
iskee. Voi rentoutua vasta, kun kaikki on hoidettu.
Sitten saa romahtaa konvehtirasian kanssa soffalle ja nauttia vaikka hyvästä leffasta. :)
Piti eilen vielä kertoa, että tämän hiiriparin olen saanut äidiltä varmaan 10-vuotiaana. Leikin näillä innoissani.
On ollut hauska ajatella, etten olisi arvannut mulla olevan joskus tyttö ja poika. Molemmat saavat leikkiä näillä. Jos äiti vaan tohtii näitä leikkeihin antaa... ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti