Niin hävettävän kauan on viimeisistä kuulumisistani, että en meinannut enää uskaltaa edes kirjoittaa tänne!
Niin se kesä vierähti. Vielä kolme viikkoa sitten oli niin mahdoton helle! Nyt saa jo etsiä villasukat laatikosta.
Tuntuu ettei ole ollut oikeastaan mitään ihmeellistä kerrottavaa, saati kuvattavaa. Ja taas toisaalta on tapahtunut paljon kaikkea. Päivät ovat kuluneet omien töiden parissa ja lapsia hoitaen. Kotona aina samat jutut. Ne tylsät ja silti niin rakkaat rutiinit päivästä päivään.
Yksi iso rutistus oli oman työpaikkani muutto tänne kotiimme. Ei uskoisi, että näinkin pienellä yrittäjällä riitti tavaraa niin hirveästi! Vieläkin laatikoita pyörii siellä sun täällä.
Niin moni asia muuttui isän kuoltua. Ei oikein ole osannut eikä jaksanut kirjoitella edes tänne blogiin juttuja.
Tuntuu jotenkin kaukaiselta vielä keskittyä sisustusjuttuihin ja muihin vastaaviin. En ole edes seurannut muiden blogeja paljoakaan. Tottakai arki pyörii ja naurua ja iloakin löytyy perheessämme päivittäin. Silti sisintä kalvaa niin syvä ikävä. Tässä kesän aikana ikävä on ollut niin jatkuvasti läsnä.
Onneksi mummulla, sisaruksilla ja minulla on nämä lapset. Elämä saa uutta väriä pintaan, kun näiden pienten touhuja katselee ja heidän taistelujaan ratkoo päivittäin! ;)
Juuri tänä iltana olin taas niin onnellinen, kun sain pitää pientä poikaamme sylissä pitkän tovin. Hän oli siinä väsyneenä minuun nojaten. Voi ihanuus miten pehmeitä hiuksia saankaan silitellä ja halata. Pysyisipä hän noin pienenä vielä pitkään. <3
Tässä muutama syksyinen kuva. Muutama päivä sitten tein mustikka-valkosuklaa synttärikakun, kun täytin taas joitain vuosia. Niitä lakataan kai laskemasta sen jälkeen, kun 30 tulee mittariin. ;)
Tunnelmallisia syyshetkiä sinulle!
-Tiina
Ihana postaus! :) Elämä on välillä niin ihanaa ja välillä taas ei. Onneksi osaamme myös pysähtyä nauttimaan pienistä hetkistä. Lapset onneksi pitävät meidät pystyssä ja kiinni tässä elämässä ja hetkessä! Kauniita kuvia olet ottanut Tiina! <3
VastaaPoista