Tervehdys!
Ja hyvää ensimmäistä adventtia! Kehtaisinko vielä täällä "naamaani" näyttää? Sen verran on taas aikaa kulunut...hups... :(
No...Joulu se lähestyy hurjaa vauhtia ja eilen vaihdoin jouluverhot keittiöön ja lasten huoneeseen.
Huomista aamua odotetaan malttamattomasti. Silloin saa avata ensimmäisen luukun suklaakalenterista sekä kurkata näiden ihanien kangastonttujen taskuihin. Ehkäpä poikatonttu kaipaisi vielä pientä silitysraudan käsittelyä.
Ihanaa elää lasten kautta joulun odotuksen jännitystä! Mahtaakohan tämä olla viimeinen joulu, kun Ida 4v. uskoo tonttuihin ja joulupukkiin. Hän esittää päivittäin niin kiperiä kysymyksiä tonttujen toiminnasta, että tässä saa oma mielikuvitus laukata oikein urakalla. :)
Mun jouluvärini on ehdottomasti punainen! Eihän joulu tule ilman punaista! Joulutunnelmaa nostattavat tontut, punaiset jouluverhot, lapsuuden valot ja koristeet, omenat ja piparit.
Jouluna saa olla vähän tonttu itsekin ja ripustella eriparisia koristeita pitkin poikin. Kyllähän sellainen tyylikäs sisustuslehtien kansikuva hillityillä koristuksilla on mielestäni oikein hieno, mutta se ei taida meidän kotiimme sopia.
Ehkäpä se oma joulutyyli on peräisin omasta lapsuudenkodista, jossa tontut ja enkelit olivat sulassa sovussa punaisilla pöytäliinoilla ja ikkunalaudoilla. Omassa huoneessa sai olla kalenterit ja jouluaskartelut seinillä ja värikkäät jouluvalot ikkunassa. Joulukuusen saimme koristella oman maun mukaan. Äiti ei määrännyt mitään selkeää ja tyylikästä suuntaa tai väriä.
Muistan myös tätini kodin, jossa vierailimme joulupyhinä. Siellä tontut ja enkelit kurkistivat joka nurkasta ja keittiön vihreitä kaapinovia koristivat punaiset omenakuviot. Suklaarasiasta tarjottiin jokaiselle parit konvehdit ja olo oli kotoinen ja lämmin. Ihania muistoja! <3
Mukavaa joulukuun ensimmäistä viikkoa teille!
-Tiina-
